keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Lapsuuteni Joulu

Mä oon miettinyt tässä jo useampana päivänä lapsuuteni jouluja. Niissä oli aina niin ihanan lämmin tunnelma!! <3 Noissa kuvissa on olen minä ja vanhempi pikkuveljistäni. Yhdessä kuvassa on isäni vanhemmat, vaari oli mulle tosi rakas. Toki kaikki isovanhemmat olivat tosi rakkaita, mutta vaari oli mulle kaikista tärkein. Ja tottakai omat vanhemmat myös!! <3

Ihania muistoja nousee noista kuvista mieleeni. Asutaankin eri kodeissa, niistä lähes jokaisesta jotain muistan. Tuo ruskea-valkoinen koira on mulla edelleenkin. Hyvin on siis säilynyt! Tuo kuva, missä joulupukki on, niin se on mun tätini luota pikkujouluista. Muutaman viikon päästä taas sellaisiin päästään! :)

Lapsuuteni jouluaatonaattona äitini oli aina illalla soittokeikalla (meillä on suvussa sellainen orkesteri, jossa itsekin jossain vaiheessa soitin. Kyllähän siellä soittajina on myös muita, kun sukulaisia.) ja me iskän kanssa käytiin toimittelemassa paketteja perille. Se ilta tuntui aina niin tosi pitkältä, kun odotettiin, että äiti tulisi soittamasta. Kun vähän kasvoin, niin pääsin itsekin sinne mukaan. Pelastusarmeijan yömajalla käytiin soittamassa ja Kaukajärvellä miesten yökodissa (nimeä en nyt muista). Itse, kun pääsin sinne, niin sitten se ilta meni paljon nopeammin! Ja tykkäsin tosi paljon siellä olla mukana. Sieltä kun kotiin päästiin, niin lähes suoraan yritettiin nukkumaan. Vaikka ei se uni sinä iltana kovinkaan helposti tullut. ;)

Aattoaamuna äiti hyöri keittiössä ja laittoi viimeisiä jouluruokia. Aattoaamuun kuului aina hedelmäsalaatin tekeminen. Kun mä kasvoin isommaksi, niin mun tehtävänä  oli sen tekeminen. Ja joskus aattoina äiti oli vielä töissä, silloin aika tuntui menevän vielä hitaammin.... :D Me katseltiin kahden veljeni kanssa Joulupukin kuumaa linjaa ja lastenohjelmia aamu, että olisi jotain tekemistä. Joulurauhan julistus katseltiin koko porukalla.

Isäni lähti hakemaan omia vanhempiaan toiselta puolelta kaupunkia, se aika se vasta tuntui pitkältä. Nenät kiinni ikkunassa me odotettiin, että koska mummo ja vaari oikein tulisi. Kyllähän he sieltä sitten tulivat ja voi mikä riemu aina siinä kohtaa syntyi! Aika pian sen jälkeen meillä oli jouluruoka. Mä en pienempänä juurikaan tykännyt syödä perinteisiä jouluruokia, niin äitini teki ihanaa lihakastiketta ja perunamuusia meille lapsille. Se oli ja on edelleen tosi suurta herkkua. Lapsethan eivät kovin kauaa pöydässä jaksa istua, joten me lähdettiin siitä aina sitten touhuilemaan kaikkia omia juttujamme, kun aikuiset jatkoivat herkuttelua. Tasasin väliajoin toki piti käydä kyselemässä, että eikö he olis jo syönyt. ;D Ruuan jälkeen äitini halusi tottakai pöydän siivota ja keittiön laittaa kuntoon.

Ja sen jälkeen me lähdettiin käymään aina hautausmaalla. Mun isäni mummon haudalla käytiin ja vaarini veljen (ainakin näin muistelisin), nämä haudat olivat samalla hautausmaalla. Sitten aika pienestä käytiin mummoni haudalla (Tuntui, että liian pienestä.... Olis ollut ihanaa saada pitää mummoa hiukan kauemmin aikaa täällä meidän kanssa!) toisella hautausmaalla. Kynttilöiden vieminen oli tosi tärkeä juttu ja oli ihanaa, kun siellä käytiin koko porukalla. Hautausmaan reissun aikana tontut olivat käyneet viemässä kuusen alle ne kauan odotetut paketit. Ennenkun paketit saatiin avata, niin me lapset laulettiin joku joululaulu. Sitten sai ruveta paketteja jakamaan ja avaamaan! :) Voi sitä riemun määrää!! Sehän se oli niin hienoa!! Joka joulu paketeista tuli tosi ihania juttuja.

Yhtenä jouluna muistan, kun me saatiin sellainen sammakko-peli, jossa sammakot pyörivät muovisella alustalla ja hyppivät koloistaan pois ja sit niitä piti pyydystää haaveilla. Se oli kyllä tosi huippu peli!! :) Muistan myös, että mä sain aivan ihanan värityskirjan. Se värityskirja on jostain syystä jäänyt mun mieleeni, kuvat olivat tosi kauniit, selkeät ja paperista ei mennyt tussit läpi (niinkun niin monesta muusta värityskirjasta meni). Sitä me innoissamme sitten heti aattoiltana väriteltiin. Tokihan paljon muitakin tosi ihania juttuja aina saatiin, mutta nuo on jäänyt eniten mieleen. Yöpuvut saatiin joka joulu uudet, niihin oli ihana pukeutua illasta. Yksi pyjama on jäänyt mun mieleen, se oli niin kaunis. Nykyään meidän omatkin lapset haluaa joka joulu uudet yöpuvut. Aika ihana perinne siis jatkuu! Mummoni kutoi meille aina uudet villasukat ja usein myös tumput. Niiden väri saatiin aina itse valita, mummo teki toinen toistaan kauniimpia sukkia ja tumppuja.

Kun lahjat oli saatu aukaistua, niin aikuiset menivät juomaan kahvia ja me tietty leikittiin uusilla leluilla. Kahvipöydässä oli aina äidin tekemiä joulusydämiä, jotka lähes sulaa suuhun. Ovat tosi herkullisia! Ja tietty pipareita, joulutorttuja ja karkkeja sekä hedelmäsalaattia. Illasta porukalla katseltiin Samu Sirkan joulutervehdys! Se kruunas sen koko ihanan päivän. Yhtenä vuonna illasta tuli kuusijuhla, jossa meidän luokka esiintyi, mä olin silloin seiskalla (joten muutama vuosi siitä on vierähtänyt... ;)). Se katseltiin ensin ja sen jälkeen Samu Sirkka. Illasta saatiin nukahtaa väsyneinä, mutta todella onnellisina!! <3 Aivan mahtavan ihania muistoja on mulla lapsuuteni jouluista!! <3

Mitä ihania muistoja muilla on lapsuutenne jouluista?

Kauniita unia kaikille!! <3

6 kommenttia:

  1. Näitä on niin ihana lukea! Tunnelmallisia nuo joulumuistosi.

    VastaaPoista
  2. Mukava lukea toisten lapsuuden jouluista ja vertailla omaansa. Ihana kirjoitus. Katsotaan jaksaisiko itsekkin jonkinlaisen muistelon myöhemmin väsätä. :)
    Minulla on blogissani jotain sinulle. Käyppä kurkkaamassa. ;)

    VastaaPoista
  3. Oon samaa mieltä - ihana lukea kaikkien joulumuistoja :)

    Mulle oli toinen vaari - tai tuffa, kuten me häntä kutsuimme - tosi rakas ja tuntuikin, kun hän nukkui pois, etten olisi mitenkään tahtonut päästää irti...opiskelin tuolloin insinööriksi ja olin aloittamassa päättötyötä ja muistakin miten tuffa sairaalassa sanoi, että kävi miten kävi, niin käyt koulusi loppuun kunnolla <3 Nyt on elossa enää yksi mummu ja menemmekin joulupäivänä syömään palvelukotiin, jossa hän asuu...ihanaa mahdollisuus, että siellä järjestetään jouluna joka päivä mahdollisuus omaisille tulla syömään jouluateriaa korvausta vastaan :) Meille tulee siis aivan erilaisia muistoja tänä jouluna <3 Tulipas pitkä kommentti ;)

    VastaaPoista
  4. Kivoja nostalgiakuvia:) Kyllä tuo kertomasi joulunvietto on minustakin juuri parasta, ollaan monenkin sukupolven kanssa yhdessä, niiden tärkeimpien ihmisten:)
    Jouluisia ajatuksia sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihana aatto ja ihanat kuvat!
    Yöpuku taitaa olla yleinen tapa lahjaksi, minäkin olen monena vuonna saanut :)

    Kiitos tästä ihanasta postauksesta!

    VastaaPoista
  6. Kiitos teille ihanista kommenteista!! <3
    Joulun muisteleminenkin on ihanaa!! Huomas sen, kun rupes oikein miettimään, että mitä meidän aattoina on tapahtunut.
    Nuo vanhat kuvat luo tuohon sellaisen oman tunnelmansa. Antavat hiukan enempi jotenkin syvyyttä koko tekstiin. Kun noita omia lapsuuden joulukuvia katseli, niin vielä enempi muisti itsekin asioita. Tokihan niitä ihania muistoja on tosi paljon mielessä, mutta kuvat on ihana lisä!

    Yöpuku on sellainen, mitä mä itse aina toivoin ja sainkin lahjaksi! Jotenkin se uuden yöpuvun tuoksu aattoiltana on ihan oma lukunsa. ;D Meidän lapset toivovat mummolta ja papalta joka joulu myös nuo yöpuvut. Nyt meidän neiti sanoi, että kyllä mä tiedän, että mummo ja pappa ostaa meille yöpuvut, mutta minkähänlaisen mä nyt saan!! :D :D Ei siis enään mikään sellainen toive, jota ei tiedä, että toteutetaanko se.

    VastaaPoista